PMOS eli entinen PCOS

Kuukautiset tulevat milloin sattuu. Paino kertyy vyötärölle, vaikka syöt kuten ennenkin. Verensokeri on “ihan ok”. Silti taustalla voi olla PMOS, joka koskee joka kahdeksatta naista ja lisää diabetesriskiä. Kerromme, miten sen tunnistaa ja mitä voit tehdä jo tänään.

Kirjoittajat: lääkäri Jagdeep Sedha ja ravitsemusterapeutti Essi Lindeberg

Potilastapaus

Anna, 34, tuli työterveyteen väsymyksen takia. Kuukautiset olivat olleet epäsäännölliset teini-iästä asti, mutta asia ”korjattiin” ehkäisypillereillä 17-vuotiaana, eikä siihen ollut palattu. Paino oli noussut kymmenessä vuodessa kahdeksan kiloa, lähes kaikki vyötärölle. Leuassa kasvoi karvoja, joita hän nyppi. Akne oli palannut kolmekymppisenä. Edellinen lääkäri oli katsonut HbA1c:n: normaali.

Sokerirasituskokeessa kahden tunnin arvo oli koholla. Ei diabetesta, mutta todettiin heikentynyt sokerinsieto. Anna ei sairastunut yhtäkkiä 34-vuotiaana. Hän oli elänyt saman oireyhtymän kanssa 17 vuotta. Sillä oli vain ollut väärä nimi, ja hoito oli kohdistunut yhteen oireeseen (kuukautisiin), ei taustalla olevaan aineenvaihduntaan.

(Kyseessä on kuvitteellinen potilastapaus)

Mikä PMOS on?

PMOS (Polyendokriininen metabolinen munasarjaoireyhtymä) on uusi nimi oireyhtymälle, jota on tähän asti kutsuttu munasarjojen monirakkulaoireyhtymäksi (PCOS). Se koskee noin joka kahdeksatta naista [1] . Nimi vaihdettiin toukokuussa 2026, koska vanha nimi viittasi munasarjakystiin ja peitti sen, että kyse on hormonien ja aineenvaihdunnan häiriöstä [1]. Jopa 70 prosenttia sairastavista on ilman diagnoosia [2].

Diagnoosiin riittää kaksi kolmesta (huom. < 20-vuotiaiden diagnosoinnissa tulisi käyttää vain 2 ensimmäistä kriteeriä):

• kuukautiskierron häiriö
• mieshormonien liikavaikutus (esimerkiksi liikakarvoitus, akne tai koholla oleva testosteroni)
• monirakkulaiset munasarjat ultraäänessä tai suuri anti-Müller-hormonin (AMH) pitoisuus. [3,4]

Ikkuna: mitä voit tehdä

Oireyhtymä on elinikäinen [3]. Sen seurauksiin voi kuitenkin vaikuttaa. Kansainvälinen hoitosuositus suosittelee kaikille elintapahoitoa aineenvaihdunnan terveyden parantamiseksi sekä säännöllistä seurantaa [4].

Ruokavalio PMOS:n hoidossa

Elintapahoito on PMOS:n hoidon perusta, ja se kuuluu hoitoon painosta riippumatta. Tämän ytimessä on monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio sekä säännöllinen liikunta. Tarvittaessa hoitoa täydennetään yksilöllisesti suunnitellulla lääkehoidolla. [4,5]

Ravitsemushoidon perustana on yleisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio, joka tukee painonhallintaa ja sydän- ja verisuoniterveyttä. Ruokavaliossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hiilihydraattien ja rasvan laatuun, kuituun ja säännölliseen syömiseen.

Käytännössä lautasella

Hyvä käytännön ohje on koostaa ateria 1 + 1 + 1 + 1-mallilla: aterialta löytyy kasvikunnan tuote, kuidun lähde, proteiinin lähde ja pehmeän rasvan lähde. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kasviksia + täysjyväviljaa + kalaa, kanaa, tofua tai palkokasveja + kasviöljyä, pähkinöitä, siemeniä tai avokadoa.

Leipä- tai puuroaterian voi koostaa esimerkiksi näin:

• täysjyväleipä + margariini + kananmuna + kasviksia
• kaurapuuro + marjat + maustamaton rahka + pähkinöitä.

Hiilihydraatit ruokavaliossa

Vähähiilihydraattisilla, DASH- ja matalan glykeemisen indeksin ruokavalioilla on meta-analyyseissä saatu hyötyjä joihinkin paino- ja aineenvaihduntamittareihin, mutta näytön varmuus on matala tai hyvin matala, eikä mikään ruokavaliomalli ole osoittautunut muita paremmaksi PMOS:n hoidossa. [4,6]

Käytännössä kannattaa katsoa ensin hiilihydraattien laatua ja vasta sitten määrää. Esimerkiksi:

• valitse vaalean leivän sijaan runsaskuituista ruis- tai täysjyväleipää, vähintään 6 g kuitua / 100 g
• vaihda valkoinen pasta täysjyväpastaan ja kokeile vaalean riisin tilalla esimerkiksi ruokakauraa, ohraa tai muuta täysjyväviljaa
• lisää aterioille papuja, linssejä tai muita palkokasveja
• syö hedelmiä ja marjoja mieluummin sellaisenaan kuin mehuna [7]

Painonhallinta

Jos painoa on kertynyt ylimääräistä ja painon vähentäminen on henkilölle sopiva tavoite, jo noin 5–10 prosentin painonpudotus voi säännöllistää kuukautiskiertoa ja tukea hedelmällisyyttä. [3]

Painonhallinnassa kannattaa välttää liian tiukkoja kuureja. Käytännössä ensimmäiset muutokset voivat olla hyvin arkisia: sokeristen juomien vaihtaminen pääosin veteen tai sokerittomiin, kasvisten lisääminen lounaalle ja päivälliselle, runsaskuituisempi leipä sekä proteiinin lisääminen aterioille. Jos välipala on ollut esimerkiksi pelkkä banaani, sen rinnalle voi ottaa rasvattoman rahkan, raejuustoa tai kourallisen pähkinöitä.

Neljä käytännön tavoitetta

1. Syö riittävän säännöllisesti. Useimmille sopiva ateriaväli on 3–4 tuntia. Säännöllinen ateriarytmi voi helpottaa annoskokojen hallintaa ja vähentää napostelun tarvetta.
2. Syö kuitua useimmilla aterioilla. Täysjyväleipä, kaura, kasvikset, marjat, hedelmät ja palkokasvit ovat hyviä lähteitä. [7] Esimerkiksi leipäpussissa kannattaa vertailla kuitumäärää eikä pelkästään sitä, lukeeko pakkauksessa ”monivilja”.
3. Suosi pehmeitä rasvoja. Käytä leivällä margariinia, ruoanlaitossa öljyjä ja syö kalaa säännöllisesti. [7] Pehmeitä rasvoja saa myös muun muassa pähkinöistä, siemenistä ja avokadosta.
4. Älä tee turhia kieltoja. Erityisdieettejä, kuten gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota, ei suositella ilman muuta lääketieteellistä syytä. [3,4] Myöskään yksittäinen makeinen tai herkku ei ratkaise hoidon onnistumista, ratkaisevaa on arkiruokavalion kokonaisuus.

Inositoli

Inositolia markkinoidaan paljon PMOS:n hoitoon, mutta kliinisesti merkittävistä hyödyistä on edelleen rajallisesti näyttöä. Myöskään tiettyä inositolin muotoa, annosta tai yhdistelmää ei pystytä nykyisen näytön perusteella suosittelemaan. [4] Suosituksen mukaan inositolia voi harkita yksilöllisten mieltymysten perusteella, koska haittoja on vähän ja aineenvaihduntamarkkereissa voi olla parannusta. [4,5]

Ravintolisä ei siis korvaa ravitsemuksen perusasioita. Paljon suurempi merkitys on sillä, miltä arkinen aamupala, lounas ja päivällinen näyttävät viikosta toiseen.

Lähteet

1. Teede HJ, Bahri Khomami M, Morman R, ym. Polyendocrine metabolic ovarian syndrome, the new name for polycystic ovary syndrome: a multistep global consensus process. Lancet 2026;407(10545):2329–2339. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(26)00717-8
2. Monash University / International PCOS Network. International Evidence-based Guideline for the assessment and management of polyendocrine metabolic ovarian syndrome (PMOS, aiemmin PCOS) 2023. https://www.monash.edu/__data/assets/pdf_file/0003/3379521/Evidence-Based-Guidelines-2023.pdf
3. Tiitinen A. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS, PMOS). Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto. Päivitetty 1.4.2026. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00686
4. Teede HJ, Tay CT, Laven JJE, Dokras A, Moran LJ, Piltonen TT, Costello MF, Boivin J, Redman LM, Boyle JA, Norman RJ, Mousa A, Joham AE. Recommendations From the 2023 International Evidence-based Guideline for the Assessment and Management of Polycystic Ovary Syndrome. J Clin Endocrinol Metab 2023;108(10):2447–2469. https://doi.org/10.1210/clinem/dgad463
5. Forslund M, Melin J, Stener-Victorin E, Hirschberg AL, Teede H, Vanky E, Piltonen T. International evidence-based guideline on assessment and management of PCOS: A Nordic perspective. Acta Obstet Gynecol Scand 2024;103(1):7–12. https://doi.org/10.1111/aogs.14725
6. Moslehi N, Zeraattalab-Motlagh S, Rahimi Sakak F, ym. Effects of nutrition on metabolic and endocrine outcomes in women with polycystic ovary syndrome: an umbrella review of meta-analyses of randomized controlled trials. Nutr Rev 2023;81(5):555–577. https://doi.org/10.1093/nutrit/nuac075
7. Valtion ravitsemusneuvottelukunta & THL. Kestävää terveyttä ruoasta: kansalliset ravitsemussuositukset 2024. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/kestavaa-terveytta-ruoasta—kansalliset-ravitsemussuositukset-2024-.pdf